Matkailuyrittäjien opinto- ja verkostumisretken tunnelmia

Kymenlaakson matkailuyrittäjiä oli mielenkiintoisella opinto- ja verkostumisretkellä 22.-23.9.2020. Retki oli suunnattu Kymi The River ry:n jäsenille sekä yhteistyökumppaneillemme.

Matkalla huomioimme vaikean terveystilanteemme. Tästä johtuen otimme mukaan vain rajoitetun määrän osallistujia sekä tarjosimme kaikille asianmukaista suojautumista, käsidesiä ja kasvosuojuksia.

Matkallemme ilmoittautui 22 henkilöä, joista joku joutui valitettavan luokkaantumisen tai sairastumisen vuoksi jäämään pois ihan viime hetkellä. Ryhmämme edusti kuitenkin hyvin koko Kymenlaakson aluetta.

Retkemme alkoi Jaalasta. Reittimme kulki Kouvolan ja Karhulan kautta ensin Porvooseen, jossa pysähdyimme tauolle.

Porvoossa oli kohteenamme Porvoon Paahtimo. Saimme kuulla mielenkiintoisen esityksen paahtimon yritystoiminnasta aamukahvin lomassa. Kahvila on perustettu Porvoonjoen varteen vanhan kaupan varastoon. Talo on rakennettu aivan 1900 luvun alussa.

Alakerran myymälän lisäksi ulkona joella oli proomukahvila.

Kahvilan toisessa kerroksessa oli meille sopiva tila, jota vuokrataan kokouskäyttöön.

Pääsimme myös vierailemaan toiminnassa olevaan paahtimoon. Pahtimon etuhuone oli sisustettu siten, että siellä voi järjestää pieniä kokouksia. Vahva paahdetun kahvin tuoksu oli koko ajan läsnä. Kyllästyyköhän siihen?

Saimme kuulla raaka-aineiden, papujen, tulevan ympäri maailmaa. Brasilia ja monet yllättänyt Intia ovat Porvoon Paahtimon merkittävimmät tuontimaat.

Paahtimosta kävellessämme autolle ylitimme Porvoonjoen. Saimme tehtäväksi tarkastella jokea ja miettiä oman Kymijokemme eroa tähän paljon markkinoituun ja suosittuun Porvoonjokeen.

Autossa Paula kertoi meille muutaman faktan: Porvoojoen virtaama on 1-200 m3/sek ja Kymijoen virtaama 250-600 m3/sek. Porvoonjoki alkaa Salpausselän rinteeltä ja sen pituus on 143 km. Vastaavasti Kymijoen pituus on 203 km. Putouskorkes Porvoonjoessa 68 metriä ja Kymijoessa 78,5 metriä.

Kymijoki on iso joki, jonka hyödyntäminen matkailussa on vielä alkutaipaleella. Kimolan kanava on uusi avaus matkailuun. Kanavaan liittyvä toiminta odottaa nyt ripeästi palvelujen kehittymistä, jotta ensi-innostus voisi jatkua myös tulevina vuosina.

Pieni tiivis ja idyllinen kylä meren rannalla elää kesästä. Mathildedalin kylä on aivan vuonna 2015 perustetun Teijon kansallispuiston äärellä. Kylässä on meille kerrotun mukaan 123 vakituista asukasta. Taitavat hyvin useat olla pienyrittäjiä, koska jo esitteessä on 18 yritystä.

Kylä on päässyt Oravin kylän kanssa mukaan Eurooppaan luotavaan viehättävien kylien reitistöön. Molemmat kylät kuuluvat vuonna 2019 alkaneeseen  CHARM – European Charming Villages hankkeeseen.

Matildan kartanossa saimme kuulla mielenkiintoisen esityksen paikkakunnalle muuttaneelta henkilöltä. Hän oli yhdessä miehensä kanssa perustanut kylään pienen panimon. Sen omistuksesta he olivat myöhemmin luopuneet ja keskittyneet kartanoon ja kartanossa toimivaan leipomoon.

Nykyisin kartanossa tarjotaan lounaita, jotka pyritään valmistamaan alueen tuottajien raaka-aineista. Lounaiden lisäksi myynnissä on leipomon tuotteita sekä mm. kylän oman tuotannon juomia. Tämän lisäksi pihapiirissä oli alpakoita. Kylässä onkin alpakkavillakehräämö, jonne ilmeisesti myös kuusankoskelaisten alpakoiden villa toimitetaan kehrättäväksi.

Saimme nauttia maittavan ja täyttävän kasviskeittolounaan. Keiton yhteydessä moni meistä maisteli myös paikallisten tuottajien siidereitä. Oluttakin olisimme maistaneet, mutta tuotantoon nähden suuren kulutuksen takia se oli loppunut eikä uutta erää ollut valmiina tarjottavaksi. Jäipähän yksi muistettava syy palata kylään!

Lounaan kanssa oli tarjolla talon oman leipomon vaaleaa leipää, joka oli tehty juuren avulla pitkän kaavan mukaan. Oli todella hyvää. Normaalisti kävijä saa tai voi ostaa leipää mukaansa. Me luovuimme tästä mahdollisuudesta, koska olimme menossa illaksi Herrankukkaroon emmekä kotiin.

Lounaan kruunasi talon oma jäätelö: piimäjäätelö kinuskikastikkeen kera. Sekin oli todella hyvää.

Mathildadalista matkamme jatkui kohti Turkua ja Naantalia, josta kuljimme saariston rengastietä Rymättylään Herrankukkaroon.

Herrankukkarossa meidät otettiin iloisesti vastaan ja esiteltiin alue sekä ohjattiin majoituspaikkoihin. Saimme tervetulotilaisuudessa lämpimän tuopillisen, tervasnapsin, ja sen myötä kävelykierroksen alueella.

Majoittumisen jälkeen alkoi varsinainen ohjelmamme.

Ennen tulevaa iltaohjelmaa pidimme pienen keskustelutuokion nuotioden äärellä. Tässä yhteydessä oli tilaisuus tutustua lähemmin kumppaniin ja hänen toimintaansa. Keskustelujen aiheina vilisi tottakai päivän kohteet Porvoon Paahtimo ja Mathildedal.

Nuotiolle meille tuotiin hiukan suolaista haukattavaa, jotta jaksetaan iltaan. Saimme paistaa oman makumme mukaan makkaraa sekä lohiviipaleita. Kyytipojaksi sai jokainen juotavaa ns. itsepalveluna. Tämä tarkoitti sitä, että juotavan otettuaan piti merkitä listaan nimi sekä tukkimiehen kirjanpidolla otetut juomat. Pois lähtiessä kukin kävi sitten maksamassa omat juomisensa.

Nyt olimme valmiit kuulemaan ja keskustelemaan talon vanhan isännän, Pentti-Oskari Kankaan, kanssa.

Saimme kuulla mielenkiintoisia tarinoita yrityksen synnystä kehityksestä. Tarinoihin liittyi paljon rakennustekniikkaa, lupa-asioita ja mm. jätevesiasiaa. Pentti-Oskari kertoi meille yrityksen perusajatukset, jotka ovat ohjanneet yritystä ja sen kehitystä eteenpäin näihin päiviin saakka ja myös tästä eteenpäin. Nykyään lapset ovat osakkaina mukana ja luotsaavat perusajatukset tuntien toimintaa.

Miten matkailua pitäisi markkinoida ja mitkä asiat ovat tässä tärkeitä? Tähän saimme hyvän tiivistyksen: Suomessa on yksi, eiku kolme. tärkeää asiaa: luonto, luonto ja luonto! Näiden jälkeen heti perässä ruoka! Yksinkertainen lähiruoka, jossa on mukana perinteitä.

Pentti-Oskari Kankaan tarinoiden jälkeen koimme yhden talon aktiviteeteista. Lähdimme yhdessä isolla rysäveneellä Airiston merelle. Onneksi meri oli lähes tyyni! Näimme jo rannassa ennen lähtöä pari harmaahyljettä.

Merimatkamme ei ollut kovin pitkä, koska meitä odotti julmetun iso Herrankukkaron savusauna. Kävimme kuitenkin kääntymässä väylällä, jossa näimme pari isoa alusta ja saimme kokea niiden "pehmeät" aallot. Isoihin aluksiin liittyi Pentti-Oskarin yksi tositarina, joka heillä oli tapahtunut eräänä talvena.

Suomeen oli tullut ryhmä, joka halusi käydä Lapissa, mutta aikaa ei ollut kuin muutama tunti. Tähän kysyttiin ratkaisua Herrankukkarosta. Se järjestyi. Jäälle vietiin teltta ja sen ympärille pilkkiavantoja. Asiakkaiden pilkkiessa jäällä meni hyvin läheltä iso Viking Linen Ruotsin risteilijä ja samaan aikaan toiselta puolen joku ajoi autolla jäällä ehkä mökilleen. Yksi asiakkaista soitti ihmeissään vaimolleen asiasta. Sai vastauksen: Olet humalassa!

Merireissun jälkeen pääsimme nauttimaan savusaunan löylyistä koko ryhmä yhtä aikaa! Saunaan mahtuu kerrotun mukaan yli 100 henkilöä kerralla. Meillä oli väljää siellä hämärässä.

Välillä piti käydä jäähyllä virkistymässä. Käytettävissä oli pari lämminvesiallasta, yksi viileämpoi allas sekä tietysti iso allas, meri. Taisi moni pulahtaa myös meressä.

Ilta hämärtyi ja esiin tuli "päreistä" tehdyt lyhdyt, jotka antoivat koko alueelle viihtyisän valaistuksen. Eiköhän ne lyhdytkin olleet omaa suunnittelua. Pentti-Oskarin mukaan on pari asiaa, joita ei alueelle kaivata: vatupassi ja arkkitehti. Tästä voi moni ottaa oppia rohkeasti ja toteuttaa matkailuyritykseensä ihan omintakeisia ratkaisuja.

Saunassa rentoutuneena hyvin nukutun yön jälkeen oli aika suunnata ajatukset paluumatkalle.

Monipuolinen aamiainen sisälti mm. uunijuustoa, jota ainakaan minä en muista aamiaispöydässä tavanneeni. Sitä harvinaista herkkua piti tietysti ottaa. Runsas aamiainen antoi hyvät eväät jaksaa Nuuksion kansallispuistoon Haltiaan.

Linja-autossa virisi keskustelua Herrankukkaron toiminnasta. Paikka ei jätä ketään "kylmäksi". Siellä on käytävä ainakin kerran elämässä. Herrankukkaron palvelukonsepti saattaa tuoda hiukan haasteita käyntiin. He ottavat vastaan vain tilausryhmiä! Ohikulkijoille ja yksityisille matkailijoille ei ole mitään palveluja. Tänä kesänä heillä oli pieni majoituskokeilu. Mutta siitä luovuttiin pian ja homma jatkuu entiseen malliin.

Koska vain muutama ryhmästämme oli käynyt Nuuksiossa, päätimme ottaa sen paluumatkalle lounastaukopaikaksi.

Omakustanteinen luonas ja ryhmälle omat pöydät järjestyivät etukäteen tilaamalla. Haltian ravintolassa lounas oli katettu kylmien ruokien osalta seisovaan pöytään. Lämpöiset ruuat tilattiin edellisenä päivänä ja ne tarjoiltiin valmiina annoksena kullekin tilauksen (liha, kala tai kasvis) mukaan.

Lounaan jälkeen jäi hiukan aikaa tutustua taloon. Taisi joku ostaa myös pienen tuliaisen mukaansa.

Retkemme oli antoisa ja antoi paljon mietittävää myös omassa toiminnassa. Kiitän kaikkia osanottajia mukanaolosta ja mielenkiintoisista keskusteluista.

Paluumatkalla tein pari kyselyä Kymenlaakson matkailualueen markkinoinnista. Tänä vuonna tehty Kymenlaakson matkailualueen aarrekartta sai varauksettoman kannatuksen. Sen painatus haluttiin toistaa. Tämän vuotinen 5000 kappaleen painatus oli tarkoitettu eri kohteissa jaettavaksi sekä Kongressimessuille. Kaikki tietävät, että messuja ei pidetty. Siitä huolimatta esitteet on lähes kaikki jaettu ja ovat maailmalla. Jäljellä on vain noin 100 kpl "tiskin alla".

Pari uutta markkinointiasiaa tuli myös esille:

• JS Suomi Oy:n interaktiivinen printti sekä sähköinen julkaisu
• Elämys Group, joka rakentaa Suomeen aivan uutta matkailun varaamoa ja toimivat myös DMC:n roolissa

Mikäli sinulla on jotain tietoa tai mielipidettä jommasta kummasta, niin ole yhteydessä. Kuulen mielelläni jokaista, koska tämä on yhteinen asia!

Hyvää syksyn jatkoa kaikille!

Terveisin

Eero Niskala, Kymi The River ry pj

puh 0447847411